Kuva: Kirsi Koskinen

Meri Nenonen on freelance-näyttelijä ja näyttelee tällä hetkellä Kansallisteatterin Willensaunassa Äitikortti-näytelmässä, joka kertoo muusiikin ja huumorin keinoin äitiyden ja vanhemmuuden syövereistä.

Keittiökaapistani löytyy aina oliiviöljyä, hyvää suolaa ja vihreää teetä.

Kauppakassista unohtuu usein erilaisia arkeen liittyviä välipaloja, sillä meidän perheessä jokaisella on omat toiveensa. Vaikka kaupassa koitan muistaa tuoda jokaiselle jotain, en kaikkea aina muista.

Arjen pelastaja on pakastemarjat. Ne piristävät aamupalan, kruunaavat herkun. Piilotan pakkasen pimeisiin kulmiin itsepakastettuja kesämarjoja erikoishetkiä varten. Muuten mennään kaupan kotimaisilla marjoilla, jotka nekin ovat aivan herkkuja.

Pomminvarma bravuurini on banaani-kananmuna-letut maustetun makean rahkan tai raejuuston ja marjojen kera. Herkullinen arkivälipala.

Lempimausteeni on kurkuma. Se miellyttää värinsä ja hyvien ominaisuuksiensa takia. Ripottelen sitä aina paistettujen kananmunien ja munakkaiden päälle.

Syön salaa proteiinipatukoita. Ne ovat helppo ratkaisu pikaisesti tarvittavaksi välipalaksi, mutta ne ovat myös todella pitkälle käsiteltyä ruokaa ja keino huijata oma herkunhimoa. Tästä syystä syön niitä hieman piilotellen.

Pahin keittiömokani… Halusin tehdä vaikutuksen ensimmäiseen poikaystävääni omatekemällä pizzalla, mutta unohdin taikinasta hiivan. Kovin kohteliaasti poika sitä rouskutti kuitenkin.

Haluaisin oppia tekemään Creme bruleeta. Se on seuraava tavoite nuoremman poikani kanssa. Liekinheitinkin- sellainen keittiökokoinen- on jo sitä varten hommattu.

Ehdottomasti tärkein keittiövälineeni on hyvä veitsi. Ja teepannu tietenkin!

Unelmieni keittiö olisi tarpeeksi tilava, lämmin ja viihtyisä paikka, jossa perhe ja ystävät voisivat viettää aikaa. Olen aina haaveillut hieman kuluneiksi työstetyistä puisista, maalatuista keittiönkaappien ovista. Ennen ehdoton keittiön väri oli syvänsininen, nyt myös valkoinen miellyttää, koska värikkäät yksityiskohdat ja lämpimät puun- ja metallinsävyt nousevat sitä vasten esiin kauniisti.

Kokatessani kuuntelen hyvää musaa ja fiilistelen.

Yksin vai yhdessä? Yhdessä kokkaaminen on ihanaa, vaikka se harvoin toteutuukaan arjessa. Minulle on tärkeää myös houkutella poikani keittiöön. Haluaisin, että hekin oppisivat nauttimaan ruuanlaittamisesta. Minusta on myös aivan ihanaa, jos minulle kokataan. Se on ele, joka erityisesti lämmittää sydäntäni.